SH-Ori Merkin Metku

Niinkuin aiemmin sanoin, niin lupailin ori pojasta kirjoittaa postauksen. Liikuttelin oria siis kolmisen viikkoa. Ikää vasta 3v, joten eihän siellä joka päivä herraa liikuteltu.

Olen Metkun selässä käynyt omistajan valvovan silmän alla kerran ja myös aikaisemmin kerran pyynnöstä sen juoksuttanut, joten oli sillätavalla helppoa lähteä pojan kanssa hommiin, kun olis itä edes vähän käsitellyt ja ollut myös orin omistajan kanssa mukana muunmuassa irtohypyttämässä ja avustamassa kun on ajeltu kärryillä.

Ekat kerrat vain juoksutin Metkua, jotta vähän totutaan toisiimme enemmän ja tietysti hoitelin, harjailin ja jo tarhasta haettaessa maastakäsittelin, kuka on pomo! Metku on mekoinen ketku, eli toisinsanoen kokeilee rajojansa.. "onko pakko", "entä jos teenkin näin" jne... Onneksi on ollut hevosia, jotka eivät ole olleet mitenkään helpoimmasta päästä, joten hyvin sain jätkän ruotuun ja ihanaahan se oli huomata, kun vihelsi niin ori tuli jo portille vastaan (ellei jo aiemmin huomannut minua ja kävellyt ennen kutsumista). Ori opi myös, milloin minä annan sille leipää ja milloin en. Nopea oppimaan ja muutenkin fiksu oriksi, vaikka vietit vähän viekin välillä mennessään :)

kaksi kertaa kävin Metkun selässä. (MIKSI IHMEESSÄ PUHUN MONELLA NIMELLÄ???? "jätkä", "ori", "Metku"???) no kuitenkin.. Kumpikin kerta meni todella hyvin. Ihmeellisempiähän me ei tehty. Ajatuksenani oli vain, että herra ketkuilija oppii myös muiden apuihin ja tässä tapauksessa minun apuihin. Hyvinhän se onnistui. Tehtiin pysähdyksiä, käynti-ravi siirtymisiä ja voltteja.. Ei sen kummempaa.. Niin nuori vielä. Pääasia, että Metku liikkui ja oli tyytyväinen!

Metkulla on "ihana" tyyli, että remmit,piuhat ja mitä nyt vaan saakaan, on ängettävä suuhun.. eli ohjat taluttaessa, suitsia laittaessa kaikki irtoremmit ja harjatessa riimunnaru, jossei muuta keksi. Myös mun hihan tarrat oli ihan pop! Toki niistä kaikista komennettiin, koska eihän se käy!

Ajamaan ei tälläkertaa lähdetty tallilla olleiden kiimaisien tammojen takia. Metkua en niin hyvin tunne, että olisin kärryjen kanssa uskaltanut lähteä! Onneksi nyt kiimat tammoilla ohi ja omistaja palannut myöskin kotiin!

Ihanaa vaihtelua oli touhuta jälleen hieman jääräpäisemmän kanssa ja tulihan siinä mieleen myös Seban alkuvuosia, vaikka eri kalipeeriahan ne olivat/ovatkin. Jokatapauksessa, Metkusta tulee vielä hieno ratsu!

Joku tietysti kysyy, ruunataanko se, niin vastaus on KYLLÄ!

Lisää kuvia myöhemmin! Myös Sebastinasta!

Kuvapostaus 20.5

Tänään lähti Minna tallille mukaan kuvailemaan ja ratsastelikin alkuun Seballa. Seba oli oikein mukava muuten, mutta oli hieman jäykkä varsinkin oikeaan kierrokseen. Tänään mentiin kentällä kun aurinkokin paistoi kivasti ja mentiin ihan vain askellajeja läpi.

Kunhan saan Minnalta viime viikon kuvia sekä Sebasta, että Metku oripojasta, josta saatiin myöskin ratsastuskuvia, niin on tulossa toinen kuvapostaus, jossa myös kerron hieman tästä liinaharja suomenhevosesta.

Nyt tämän päivän kuviin. Mukana myös niitä huonompiakin hetkiä!

Syöty pari pullaa liikaa :D

Missä rento pitkä jalka?

Loppuirvistys

Käsitellen vai silitellen?

Otsikko ehkä hämää paljon, mutta sain idean kirjoittaa postauksen hevoseen kohdistuvasta käsittelystä, alla olevan blogikirjoituksen seuraamana, joka löytyy Ruuhkavuosiratsastaja blogista.

LINKKI TÄSSÄ

Itse en koskaan ole kuullut tätä curling nimitystä, mutta tajusin pointin heti ja tottahan tuo on, että on näitä, jotka menevät vain hevosen mukaan ja näitä, jotka myös yrittävät saada hevosesta jotain irti. Käsitteenä tämä on aina pirun vaikea selittää, mutta linkittämässäni blogissa, se kuvailtiin erittäinkin hyvin omakohtaisella kokemuksella.

Seba estetreeneissä "äkkistoppi-pystyyn-pukki"

Tottakai kiistän sen, että esim hevosia hakataan ja laiminlyödään, mutta nyt ei ole kyse tästä. Omakohtaisena kokemuksena voin mainita tähän jopa oman hevoseni Seban. Juoksuttaessa hyppi pystyyn, vaihteli suuntaa, yritti juosta päälle (lue:välillä kaviot naaman edessä) - Olisiko minun tässä vaiheessa pitänyt juosta karkuun, antaa hevosen rauhoittua ja mennä silittelemään? Minä vastaan: "ei". Tällaisessa tilanteessa on oman turvallisuudenkin vuoksi hyvä huiskauttaa sillä juoksutusraipalla, vaikka se hevoseen osuisikin ja huomauttaa, että tämä ei käy päinsä! Seba myös aikoinaan pukitteli paljon ja jokaisesta pukista HUOMAUTIN raipalla. "miksi se pukitteli?" - Se oli kuriton, halusi kokeilla, että kumpi määrää. Nythän se on lauhkea kuin lammas. Tottakai joskus innostuu, mutta ilopukit silloin tällöin, eivät ole minun mielestä pahasta.

Moni Seballa ratsastanut varmasti voisi tämän todeta, että neiti osaa kokeilla hyvin, "onko pakko" - "jos vähän testaan".

Minun mielestä kohtalainen kurinpito hevosen kanssa, on enemmän kuin suotavaa. Tämän olen oppinut pienestä pitäen, jo kun aloitin ratsastuksen. Tottakai hevosta kiitetään, varsinkin kun käsky ei toivotusta tavasta on mennyt perille ja myöskin kaikesta oikein tehdystä asiasta. Ja kyllä minä lässytän hellin ja lääpin Sebaa ja tehdään myös ei niin vakavia asioita (irtojuoksutus,maastoilu,kunhan humputellaan menemään) - asioita ja silloin saa hevonenkin tuulettaa aivoja.

Tottakai on osattava huomioida myös se, tekeekö hevonen ilkeyksiä sen kivusta vaiko ei. Kyllä minäkin lihasjumeissani kiukuttelisin, kun pakotetaan juoksemaan, mutta jalka rampana ontuisin, selkä rampana en liikkuisi. - No jokainen varmaan tajuaa pointin. Hyvähän se on tutkia, jos hevonen jatkuvasti oireilee samanlailla, mutta joihinkin asioihin vaan ei se silittely, herkut ja hevosen ehdoin meneminen auta!

Tähän vielä sanonta "Joskus on mentävä hevosen "rajojen yli", jotta se oppii" - Eli suomeksi, joe et koita et voi voittaa, etkä oppia ja sama pätee hevoseenkin.

Mitä mieltä te olette? Käsitellen vai silitellen?

Mukavaa alkanutta viikkoa! Terveisin painiottelija Devi ;)

Oripoika villinä!

Aloittelin tällä viikolla jo Metkun liikuttelun ja kyllä se Seba vaan tuntuu niiiin helpolta oripojan jälkeen !!

Toissapäivänä kävin Metkua juoksuttelemassa, periaatteella virrat pois, ilman apuohjia, mutta herra kun oli koko vapun lomaillut, oli menokin vähän sellaista. Itsekseen yritti vaihtaa suuntaa tai tulla luokse tai tulla lapa, edellä päin. No mut I WIN THAT CASE ja loppu hyvin kaikki hyvin!Ratsastin samana päivänä myös Seban kentällä, tehden extra taivuttelua.

Tänään kävinkin irtojuoksuttamassa äijän ja siinä samalla Seban! Molemmat saivat siis olla villejä ja vapaita! Metku jo tarhasta haettaessa oli vireän oloinen ja päätin sitten että vien sen suoraan maneesiin, ja ihan hyvä idea oli, sillä vieressä oleva orhiboy steppaili ja kiljui kiimaisille tammoille ja esitteli cooleja muuvejaan! Irtojuoksutuksen jälkeen oltiinkin kuin eri mies ja puunasin Metkun harjan ja hännänkin uutee uskoon!

Seba valitettavasti vieläkin köhii satunnaisina päivinä, joten eipähän kauaa tarvitse odotella, kun klinikalle lähdetään. TÄSSÄ muuten linkki tämänpäiväiseen irtojuoksutusvideoon! Neidillä oli hauskaa!

On tässä onneksi iloisiakin uutisia, nimittäin Devillä oli maanantaina (se kauan ja kauhulla odotettu) sydänultra ja sydän todettiin terveeksi! Mulla on siis terve pikkupoika!

Vetotreeniä!

Palaan taas pian asiaan kuvia saadessani sekä Seban, että Metkun touhuista! Metku ensi viikolla kärryjen eteen ja sunnuntaina ehkä kipuan selkään!