Treeniviikko takana

Tälle viikolle on tullut pidettyä molemmille vuokraajalle tunnit. Emmalle koulutunti ja Lauralle estetunti. Hyvä pistää muut kunnolla tekemään Seballa töitä, kun itse on suoraansanoen kuin mummo liukkaalla jäälä, kun tuolla käppäilen.

Ihan pakko mainita, että mä niin tykkään tuosta valmentamisesta. Nautin ihan suunnattomasti, kun ratsastaja oppii uutta!

Kuva lainattu Emmalta (videokaappauksia). Emman blogiin pääset TÄSTÄ Emma myös kertoo blogissa tunnistani.

Perjantaina sitten hyppäsin, vaikkei onnettomuuden takia pitänyt, mutta hullun  oli pakko päästä oman hevosensa selkään. Tehtävänä meillä oli kolmen ristikon innari, jonka alussa ja lopussa oli vielä puomit. Verkattiin alkuun yksittäisellä ristikolla ja neiti sillekkin rynni jo niin, että en voinut kuin nauraa, kun toinen oli niin innoissaa näistä mini esteistä.

Lauantaina oli tarkoitus lähteä maastoon.. Seba vuokraajan kanssa ja minä supermummo Sipsillä (27v) No eipä me kauhean pitkälle päästy, kun alkoi järkyttävä tuuli + molemmat hepat huomasivat, että jonkin matkan päässä kaadetaan puita. Tulipahan alkuverkattua käynnit hyvin ja pari ravipätkää ja lähdettiin suosiolla maneesiin vielä ratsastamaan askellajit läpi. Mummu heppakin oli maastossa aivan täpinöissään ja kun molemmat siinä sitten hyrräsivät ympyrää, eikä päästy eteenpäin, koettiin turvallisemmaksi lähteä kotiin, eikä suunnattu sinne, missä puita kaadettiin.

Supermummo 27v treenin jälkeen.

Tänään pidinkin estetunnin Lauralle. Ai että mun täytyy kehua ponia, josta on tullut melkein jo opetusmestari! (No ei nyt ihan, kun ei sinne ihan jokaista voi laittaa kyytiin noin vain)

Valmennukseen rakensin suhteutetun pysty linjan 16m ja tultiin sitä sekä neljällä , että viidellä laukalla.

Toisena tehtävänä oli puomi-puomi-okseri tehtävä, jota molemmista suunnista tultiin. NEW RECORD! Siis Seban vuokraajalla, kun ylittivät 95cm korkean okserin.

Minun mielestä on välillä hyvä hypätä edes yksittäisenä vähän isompaa, koska sitten takaraivoon iskostuu se, ettei ne alle 80cm esteet olekkaan niin haastavia. Jokainen varmaan tajusi pointin, en jaksa sen kummemmin selittää. :D

Kunhan saan videota, niin täytyy laittaa super opetusponista tänne teille video.

Nyt suuntaan pikkuhiljaa unille ja iltapäivällä lähden tallikaverini kanssa katsomaan itselleni uusia ratsastuskenkiä sekä saappaanvarsia, ellei sopuhintaan löydy jopa saappaat. Samalla vilkaisen uusia jalustinhihnoja, kun liikkeeseen, johon menemme, on alennukset käynnissä, kun siirtyy enää vain postimyyntiin ja kaikki "turha" lähtee alennetuin hinnoin pois. (Toivonmukaan en tyhjennä koko tiliäni tyhjäksi)

Mukavaa alkavaa viikkoa!

"Ei mennyt ihan niinkuin strömsössä"

Heikunkeikun eli Heikin selkään nousu harjoituksia oli tänään luvassa. Tai onhan se selässä oltu, mutta on heittänyt alas.. Minulla ei tuo itsesuojeluvaisto näköjään päätä pakota, niin tottakaihan minä menen ja kokeilen.

Nätisti siinä tietysti kun uusi olen, mitä nyt herraa maastakäsitellyt, niin tehtiin tätä mukamas selkään nousua ja jokapaikasta taputeltiin jne.. (Heikin selässä on siis istunut kyllä jo ratsastaja, mutta yhden käyntiaskeleen jälkeen alkoi rodeo, jonka takia lensi kyydistä)

KUNNES.. Laskin perseeni penkkiin.. Alla oleva kuvasarja kertokoot sen.

 Eipä se vaatinut, kuin sen sekunnin kun selässä olin, enkä kerennyt oikeaa jalustinta saada jalkaan ja mennään jo rinkiä pukkilaukassa.. Varmasti olisin pysynyt kyydissä, jos olisin sen oikean jalustimenkin saanut jalkaan.. Johan mä kaksi "laukkaympyrää" pysyin.

Tarkoitushan olikin, etä vain istun selässä, eikä liikuta, mutta herra päätti lähteä sinkoilemaan..

Itse jäin tippumisessa jalkoihin ja sain osumaa selkään, molempiin reisiin ja kyynärpäähän.

Onneksi selviän vain rikkinäisillä ratsastushousuila, mustelmilla ja naarmuilla.

Niin kaunis reisi, joka jäi Heikin jalan alle..

No enpä minä siitä säikähtänyt sen enempiä, kun tajusin, että luita ei ole poikki. Vielä uudestaan tehtiin sen verran, että pääsen mahallee Heikin selkään hetkeksi ja sitten alas.. Myös lopppu hoitotoimenpiteet suoritin Heikille, jottei jää ainakaan sellaista "tuo on paha täti" fiilistä.

Reisi vielä turpoaa ja tummuu ja huomenna varmasti itketään ja käytetään koiria, mutta olen ehjä, hevonen ehjä ja kyllä se ajan kanssa tulosta tuottaa.. Ensi kerralla ei mennä selkään asti.. Treenataan vain tätä "ollaan menossa selkään"

Heikin omistaja saikin sitten ratsastella Seban. Itse kävin kymmenisen minuuttia lopuksi kyydissä, lähinnä vain kokeilemassa kuinka paikkoja kolottaa.. eihän se sitten silloin niin kamalalta tuntunut. Tässä sohvalla löhöillessä kyllä hyvin kankeutunut ja ei varmaan tarvitse kuin käyttää pikaisesti koirat nurkan takana, Kun kävely on suoraan sanoen halvauksen saaneen näköistä :D

Vielä kehtasivat ottaa kuvan ennen kuin selkään yritin :D (huumoria huumoria!! Meillä tallilla hyvä ilmapiiri)

Héros de Ma Vie "Heikki"

Tänään kävin Heikin kanssa taas tekemässä pienen maastakäsittely treenin. Oli muuten jälleen kerran ori niin sympaattinen, että toivottavasti sama meno jatkuu.

piti maistaa lunta ensin ja jotain kivaa näkyikin sen jälkeen.

"saisinko leipäpalan kun haistoin, että sitä sun taskuissa on"

Muutamaan otteeseen oli tilanne, että Heikki keskittyi johonkin olemattomaan, ja ei muuta kuin taas asenteella "haloo, tää sun taluttajas seisoo vieressä" 

Mitään konnankoukkuja ei herra kertaakaan harrastanut.. Loimet riisuin tarhassa, jätkän ollessa vapaana.. Uteliaana vain seurasi, että "mitäs sä oikein seuraavaksi teet" . Loimet riisuttuani, otin Heikin narunpäähän ja suunnattiin kenttää kohti.. Nätisti käveli ja kentällä pikku hangessa hetki käveltiin (ja vähän poseerattiin kamerallekkin..heh..) Muutamat pysähdykset otettiin ja kerran väistätys pois minusta. Kaiken teki niin mallikkaasti, etten enempää viitsinyt päätä vaivata.

joskus se huomio nuorela herralla kiinnittyy jonnekkin kauas muuhun maailmaan :)

Hyvää harjoittelua tuotti tämä paikallaan seisominen, kun halusin Heikistä hyvän kuvan. Meinasi jätkä hermo mennä.. kierros ympäri ja taas paikoilleen. Maltti on valttia.

Ensi kerralla pitäisikin kiivetä Heikin selkään. (Heikki ei oikein hyväksy ratsastajaa selkäänsä, joten aloitetaan pienillä jutuilla ja pikkuhiljaa eteenpäin).

"Oletkin aika mukava, saaako sua pussailla?"

Sebalta irtosi myös eilen kenkä. Huomena vasta kengittäjä pääsee paikalle ja laittaa irtokengän takaisin. Jos ajoissa kerkiää paikalle, niin kengittää koko ponin.

Kuulumisia + uusi tuttavuus hevosrintamalla

Eilen olikin melkoinen tallipäivä. Tallilla hujahti melkein 5h aikaa, johon sisältyi kolme hevosta.

Ensin oli vuorossa Seban irtojuoksutus, ennen eläinlääkärin paikalle tuloa. Saatiin neiti raspattua ja rokotettua. Nyt sitten muutama päivä kevyemmin ja taas treenit jatkuu.

Erityismainintana tämä uusi tuttavuus, eli nuori trakehner ori Heikki. Heikin omistajan kanssa juteltiin ja päädyttiin tulokseen, että sitä joku muukin käsittelisi, kuin omistaja itse. Eilen sitten otettiin tuumasta toimeen, kun samaan aikaan tallilla oltiin ja tutustuin tähän nuoreen jätkään muutenkin, kun vain katselemalla (Heikin olen nähnyt jo maitovarsana).

Suunnitelmana oli, että laitan Heikin kuntoon irtojuoksutusta varten ja samalla teen hieman maastakäsittelyä. Heikki käyttäytyi varsin mallikkaasti, itseasiassa odotettua mallikkaammin, kuin olisi luullut. Pari kertaa maneesiin mennessä oli etukaviot hieman kevyet, kun herra esitteli hienoja töppösiään minulle :D Ei muuta kun rauhallisesti ja päättäväisesti vaadin orin kävelemään, jonka jälkeen se laskettiin irti. Tämän jälkeen vielä kävelin muutamia kierroksia herran kanssa ja tehtiin vähän pysähdys harjoituksia.

Tarkoituksena olisi ensi kerralla mennä selkään istumaan ja totuttaa herra pikkuhiljaa ratsastajaan. Innolla odotan tämän ison (n.170cm korkean) herra kanssa touhuiluja. Voi olla, että ensi kerralla ei ollakkaan enää niin vieraskoreita, mutta jätkät on jätkiä ja nuori hevonenhan tässä kyseessä on.

Muutaman kuukauden vanha kuva Heikistä, kun tammoille huutelee

Viikonloppuna, sekä lauantaina, että sunnuntaina, olisi tarkoitus heppailla paljon, nimittäin lainaratsuksi saan aikaisemminkin blogissani esiintyneet 27- vuotiaan Sipsin, jonka kanssa lähdetään vikonloppuna maastoilemaan, sekä tekemään vähän hommia sileällä. Samalla pidän tunnin Seban vuokraajalle.

Alle vielä, mitä viikonloppuna tapahtuu kera vanhan rouvan Sipsin.

La: Sileällä työskentelyä maneesissa, jonka jälkeen henkiseksi tueksi tallikaverin kanssa kiertämään harjoitusrataa + tunnin pito Seban vuokraajalle

Su: Mastoon Seban vuokraajan ja tietysti Seban kanssa.

Ensi viikolla jo varmaan onkin luvassa taas Heikin kanssa touhuamista. Katsotaan josko viikonloppuna saisin teille vähän materiaalia, ja jos Heikin omistaja antaa luvan, saattaa Heikistäkin jotain juttua tänne ilmestyä.

Jostain syystä olen niin into piukeana, kun taas pääsee nuorta kokematonta hevosta käsittelemään.

Mukavaa loppuviikkoa!

Erikoispostaus : Wizage Primetime Pearl "Amalia"

Suurin osa lukijoista varmasti on huomannut, että luonani asuu väliaikaisesti toinenkin koira, eli Amalia.

Wizage Primetime Pearl, eli tutummin Amalia (AM, Amaliini), on siis Devin äiti.

Devi ja Amalia

Amalia vs. Devi

Amalia on 6- vuotiaaksi kääntyvä Amstaffi narttu maailman mahtavimmalla persoonalla. Amalia tykkää aivan kaikesta, mitä sen kanssa tekee ja on aina iloinen. Jopa juttelu sille, saa hännän heilumaan ja pusut ovat silloinkin taattu juttu, koska Amalia on super antamaan rakkautta ja pusuja.

Amalia on nyt ollut minulla hoidossa 5 kuukauden ajan ja on vielä muutamankin kuukauden. Onhan se omalta osaltaan rankkaa kahta koiraa pitää, mutta on tuo vain sellainen tapaus, että kyllähän sen tuossa jaloissa  lämittävänä patterina ja true rakastanaja pitää. Amalia tykkää nimittäin makoilla ja nukkua. Kunnon super sohvaperuna sisällä ollessaan.

Kävin kylässä Devin kasvattajalla, eli Amalian omistajalla ja pusujahan se Amalia ensimmäisenä antoi.

Amalian kanssa haastetta tuo ainoastaan se, että lenkillä on oltava varuillaan muiden koirien suhteen. Onneksi neiti tottelee käskyjä, joten nätistihän se vierellä kävelee, kun muut koirat ohitetaan.

Tämä terhakka tapaus on myös siinä mielessä helppo, että se osaa kyllä viihdyttää itseään. Annat sille sisällä lelun, se juoksee itsekseen sen kanssa ympäri huushollia. Ulkona taas viet minne tahansa pöpelikköön, missä on puita/ oksia, niin saa muuten oksat kyytiä ja tyttö nauttii siitä joka kerta.

Amalia on myös samanlainen super rakastaja kaikkia ihmisiä kohtaan. Miehet ja niiden parrat on jostain syystä ihan in ja jos partaan ei saa koskea niin varokaa korvianne, sillä putsaaja on jo paikalla :D

Taakanveto on mahtavaa ja kyllä oli hauskaa kyytiä kera Amalian

Amalialla on myös pari pentuetta. Kerrassaan mahtava äiti ollut.

En vielä tiedä kuinka kauan Amalia minulla on, mutta ainakin 4 kk ajan.. Mainittakoon vielä, että jokainen, joka täällä on käynyt ja Amalian nähnyt, niin ovat siihen rakastuneet! Se vain on sellainen herttainen rapsutuksia ja pusuja haluava neiti. Amalia on vieraillut naapurin lapsiperheenkin luona, kun lapset ovat niin tohkeissan Amalian rakkauden osoituksista ja innokkaasta leikkimisestä pallolla. Plussana se, että Amalia on koulutettu niin hyvin, että se tottelee myös lapsien (ainakin naapurin lapsien) käskyjä.

Meniköhän tämä nyt liikaa kehumiseksi :D Anyways.. Amaliasta olisi myös videota, jos haluatte lisää kuulla tai nähdä.

kodin vartija Amalia

Me jatketaan Amalian kanssa nyt sunnuntain pötköttelyjä sohvalla.

kun saat mielipiteen joka kuulostaa tältä..

Ihmettelee sun harrastusta?.. "Miksi sä harrastat noin kallista harrastusta? "tiedätkö mitä kaikkea saisit sillä rahalla, mikä sun harrastukseen menee?" , "Mä teen töitä, että voin joskus harrastaa sitä, mitä haluan". "Sulla on koirakin".

Rakastan näitä molempia!

Jos sä nautit harrastuksestasi, sä luovut jostain muusta, esim siitä ruuasta tai hienosta asunnosta tai ostat vaatteet halvemmalla vaikka kirpparilta. Ihan yhtä hyviä ne on nekin vaatteet ja sun elämäntavat silloinkin. Sä vaan nautit harrastuksestas. Niinkuin vaikka työnarkomaani rahastaan..

Jep.. kerronko enempää? On näitä ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa työn eteen ja on näitä ihmisiä, jotka tekevät sen mitä pystyvät, oman harrastuksensa eteen.

Itse mielummin elän vaikka kaurapuurolla ja harrastan mitä haluan, enkä raada töitä vuorokauden ympäri, säästä ja talleta rahojani, jotta JOSKUS saan harrastaa, kun olen ensin tehnyt 10-20 vuotta töitä.

Mites teillä muilla? Mielipiteitä?

Katsaus vuoteen 2015

Poikkeuksellisen huono vuosi takana näin treenien osalta. Tosiaan loppu kesästä jouduin luopumaan autosta ja loppuvuosi kuljettu tallikaverien kyydillä tallille, kun suinkin on päässyt.

Kisatkin jäivät tältä vuodelta nollille, mutta enpä minä sen takia tätä ratsastusta harrasta, niin lieventää vähän mielipahaa ;) Kisaaminen kuitenkin on kivaa ja tänä vuonna taas yritetään jotkin kisat käydä.

Bloggaaminenkin jäi viime vuodelta poikkeuksellisen vähäiseksi, kun ei päässyt tallille, niin mistäs sitä kertomaan. Tuskin kukaan haluaa lueskella täältä Seban blogista, kuinka usein sukkani vaihdan ja mikä päivä syön makkarakeittoa (heh) .

Toivottavasti pysyisi Seba tämän vuoden terveenä *koputan puuta* ja peruutan sanani, ettei nyt vaan sattuis mitään..

Iso kiitos tytöille, kun ovat jeesanneet nyt Seban hoidossa. Arvostan paljon ja varmasti Sebakin kiittää kun on käyty rapsuttelemassa ja liikuttelemassa.