Huhheijaa kun ollaan päästy taas niinsanotusti normi treeniin, eli saatu hyppääminenkin kuvioihin mukaan, niin onpahan ollut muuten neidissäkin ihan uutta poweria.
Pidän tämän postauksen lyhkäisenä ja saatte nauttia paristakin videosta.
Ensimmäisen kerran siis hyppäsin itse ja toisella kerralla kyytiin pääsi virosta suomeen käymään tullut ystäväni. (Joka onneksi kohta muuttaa jo takaisin suomeen. Ps. melkoinen lause, minkä just kirjoitin :D )
Toisella kerralla tuuppasin tallikaverini kyytiin, ensin vain siksi, että näen, kuinka Seba liikkuu ja kun pieniä esteitä oli jo maneesissa valmiina, niin yllytinpä hänetkin hyppäämään.
Käytiin yksi päivä tallikaverini kanssa tallin radalla kävelemässä. Näin siis yllä oleviä jälkiä ja tokaisin tohkeissani että "Kato täällä on mennyt niitä antilooppeja!"
Niin se päivä koitti. 29.6, kun minulla oli synttärit, me hypättiin.
Sain ihanat tallikaverit mukaan, koska yksinhän ei saa hypätä ja he olivat panostautuneet ottamalla järjestelmäkamerankin mukaan. Aika mahtavaa! (Pyysin kyllä samalla myös kuvaajaa, että saisin edes videota). Tämän järjestemäkameran lisäksi toinen kuvasi puhelimella videota, joten molempia materiaaleja on tulossa.
Meillähän oli raspaus 27.6 joten menin suosiolla hackamoreilla. Raspauksesta sen verran, että edellisestä raspauksesta oli 9kk aikaa ja suusta löytyi vähän piikkejä, mutta ei mitään hälyttäviä, eikä myöskään ienvaurioita tai muuta löytynyt.
Alkuverryttelin lähes kokonaan melko pitkin ohjin, hakien vain rentoa liikettä ja samalla hidastin ja lisäsin askellajien sisällä, jolla varmistelin, että kaasu ja jarru toimivat.
Ensimmäiset hypyt Seba meni vähän hassusti, mutta siististi ja rauhallisesti yli. Meillä oli siis yksi ristikko, sellainen maahan kaivettu. Yksittäisestä pienestä esteestähän Seba ei juurikaan innostu. Sitten kun esteen nuousevat yli 70cm, alkaa tamman takapää keräämään ruutia. Myös haastavammat tehtävät tekevät samaa.
Itselläni oli tuttu ja turvallinen olo neidin kyydissä, vaikka taukoa olikin takana. Se vain tuntui luontevalta ja estekkin oli mitättömän pieni.
Nätisti kuljetti lihavoituneen omistajansa yli esteen
Viimeiset 2 hyppyä nuostettiin ristikkoa 2 reiän verran ja silloin alkoi vasta neiti vähän syttyä hyppäämiseen. Hypyt jäi niinsanoutusti siis vähän kesken, kun Seban mielestä koko homma vasta alkoi. Hypättiin siis 6 kertaa tuon yhden ristikon yli. Ensin mentiin kerran tolppien väli molempiin suuntiin laukkapuomina.
Laukkapuomejahan me ollaan menty kyllä valmistellen tulevia hyppykertoja, joten ei me ihan kylmilteen hommaan kuitenkaan lähdetty
rapsutuksia treenin jälkeen. Seba nautti..
Seuraava postaus koskeekin seuraavia hyppyjä ja siihen lisäksi muita kuulumisia!
Täällä taas pitkästä aikaa. Koneeni on hieman eri mieltä näppäimistön toimivuudesta, joten toivotaan, että saan jonkinlaisen tekstin aikaiseksi, ennenkuin minulla menee totaalisesti hermo..(ai mitkä lyhyet hermot..)
Tietäisipä taas mistä aloittaisi, mutta jottei mene ihan turhanpäiväiseksi jorinaksi niin kerron lähinnä asioista, joista minulla on vähänkään materiaalia!
ratsutuksessa 1.7
Ollaan päästy treenissä tosi hyvin vauhtiin ja kokoajan pikkuhiljaa lisätty treeniä. Aikaisemmin en ottanut esimerkiksi valmennusta ja ratsutusta samalle viikolle, mutta nyt Seban kunto ja jalka kestää taas kovemmankin käytön, joten en ole ollut hampaat irvessä miettimässä päätäni puhki, että uskallankohan nyt tehdä tätä ja tuota, kun ja jos vaan nyt se ei kestäkkään. Vastaan tähän suoraan, että turhia ovat olleet huolet. Neiti on liikkunut ihan niinkuin ennenkin. Ei ole ontunut jonkun tietyn päivän jälkeen tai muuta vastaavaa. Toki vielä kun treeniä on lisätty, on ollut välillä lihakset hieman jumissa, mutta Tähän keinoon auttaa hieronta ja kevyemmät päivät väliin.
Viimeksi Seban lihaksisto olikin hierojan mukaan parhaan tuntuinen, mitä on koskaan ollut. Jumeja ei juurikaan löytynyt. Innolla odotankin ensi kertaa, koska nyt on treenissä taas paljon enempi muutosta, eli maastoileminen ja hyppääminen.
Sebahan on maastossa aika vireä peli ja usein siellä steppailee, joten kävelykuurilla tai kevyellä liikunnalla on aina vähän 50/50 viitsiikö maastoon lähteä. Nyt ollaan jo useamman kerran käyty ja KYLLÄ OLLAAN NAUTITTU!! Ai että miten ihanaa! Ja kuin olettaa saattaakin, aika napakasti lähti Seba maastossa ensimmäisen kerran laukkaamaan. Yllättävän hyvin pysyi pöksyissään, mutta itseäni oikein nauratti, kun Seba jo paikoillaan mallailee laukkaa, että milloin saa luvan lähteä. Yksin se on oikeastaan rauhallisempi. Kaverin kanssa pitää olla aina lähestulkoon takapuolessa kiinni ja yhtään ei voi jäädä jälkeen tai neidin hermo ei kestä. Viime maasto mentiinkin tallikaverin kanssa ja sain tuntea kuinka hienon levaden Seba osaa tehdä.
Nyt, jotta otsikko ei jää huomioitta, tuli minulle ja Seballe 22.6 8 vuotta yhteistä kavioliittoa täyteen. Olin samana iltana iltatallissa ja Seba sai toteuttaa yhtä lempipuuhaansa, eli irtojuoksutusta (porkkanoita unohtamatta)
Satuin muuten juuri mainitsemaan facebookissa blogin sivulla, että inspiraatio hukassa kun näppäimistöllä on oma mielipide asiaansa. Jos tekstin välissä on ylimääräisiä u- kirjaimia, niin ne tulevat sinne ihan itsekseen. Myöskään osa erikoismerkeistä ei toimi. Odottelen taikuria tai lottovoittoa. Mutta jos kuulumiset kiinnostaa, voi käydä myös blogin facebook sivulla, johon pääset tästä. Yritän siellä nyt aktivoitua enemmän!
Pysykäähän kuulolla. Seuraava postaus koskee viime viikon torstaita, jolloin hypättiin ensimmäistä kertaa yli 9 kk tauon jälkeen!
