Olen pitkään ajatellut tällaisen tekstin kirjoittaa. Tarinan siitä, kuinka hevonen auttoi tytön udestaan jaloilleen. Monta päivää olen tätä tekstiä miettinyt, kaavaillut ja miten kirjoittaisin sen ilman romaania. Todella haastava postaus kirjoittaa, jotta kaikki tulisi ilmi myös lukijalle.
Teini-ikä.. Se mahtava aika, jolloin ne iskut tuntuvat myös pahalta. Ensimmäiset paniikkikohtaukset, se tunne, kun ei tiennyt, mitä tapahtuu ja mitä enää elämältään haluaa. On kaksi harrastusta, joita vanhemmat kustantavat. Molemmista nautti, mutta ei enää tiennyt, kummasta enemmän. Tai tiesi, mutta haikealta tuntui jättää se toinenkin rakas harrastus...
Oli onneksi harrastukset, joiden takia oli rutiineja. Rutiinit olivat hyvästä. Vaikeana aikana oli jotakin, mistä ottaa kiinni. En todellakaan väheksy vanhempien apua, mutta harrastuksista oli paljon apua. Olen todella kiitollinen, että sain myös valita harrastukseni ja minulla oli ja on mahdollisuus harrastaa.
Kuinka arvata saattaakin, oli ajatukset tietysti ristiriitaisia harrastuksien parissa. Jalkapallossa sai purkaa paineita ja energiaa, kun taas ratsastuksesta tuli sellainen hyvä ja rentoutunut olo. Kumman valitsisi? Oma hevonen.. Oikeastikko sen saan?
Vastauksenhan kaikki jo tietävät.
Ilman hyvää haltijatartani, eli äitiä, minulla ei olisi tätä mahdollisuutta. Kaikki kiitos ja kunja hänelle. Ilman hänen apuaan, olisin varmasti aivan eri tyttö. En voi sanoin edes kuvailla, kuinka kiitollinen hänelle olen.
Se teinityttö, joka ei osannut omista asioistaan päättää mitään, on nykyään vastuuta kantava (ainakin enemmän), toiveikas ja onnellinen, sekä hevosen omistaja.
Kukaan ei koskan tule tietämään, millainen olisin, ilman äitini apua ja ilman Sebaa.
Sebasta on tosiaan näiden yli 8 ja puolen vuoden aikana tullut perheenjäsen, Varsinkin ja myös äidilleni. Se vain kuuluu mun elämääni.Se on todettu monta kertaa ja se on sellainen henkireikä, mikä tekee minusta kokonaisen. Ilman sitä, olisin puolikas... Puolikas ihminen. ilman sitä omaa "terapeuttia", sitä hevosta, joka kerta toisensa jälkeen saa minut jaloilleni, jaksamaan, innostumaan ja rakastamaan.
Laitan tähän alle meidän ihania vanhoja videoita muutaman. Alusta alkaen..
